Moniko meistä niitä harrastaa? Taannoinhan Moto1-lehdessä oli Pauli Ylikosken artikkeli aiheesta, hyvin asian kiteyttävä ja kaikenkattava tarina oli se. Itselläni on Yamaha RD 125 A -74, ollut museorekisterissä vuodesta 2001. Ja miksi? No, kaverilla sellainen oli -70-luvulla, (minulla ei) ja kun sellainen raiskaamaton yksilö kohdalle sattui -90-luvun lopulla, oli vihdoinkin aika se hankkia. Meillähän on aina ollut tämä "bigger is better"-ajattelu valloillaan ja tässä yhteydessä voi kukin tuoda julki oman omituisen ajatuksenjuoksunsa, mikä vanhoissa piikeissä on harrastamisen arvoista. Tätäkin RD-mallia oli aikoinaan pilvin pimein, vaan vähissä ovat ne nyt. (Samoin vähäistä on kirjoittelu tällä foorumilla, koetetaanhan terästäytyä kun vaivaa on joku nähnyt tämän perustamisessa.) Oman yksilöni olen ristinyt "Rainmaker":ksi, melkein poikkeuksetta ainakin menneenä kesänä alkoi satamaan kun sillä liikenteeseen lähti. Ja se ei oikein sitä siedä, en sitten tiedä mitä kautta kakkoskaasarin kohokammioon pääsee joskus vettä, (ilmanputsarin kautta vai kaasuvaijeria pitkin?), useasti sen on joutunut tyhjentämään kuluneina vuosina. Muuten hauska peli, kunhan varvikellossa 6000 rpm ylittyy...